OLIPA KERRAN...
Eräänä päivänä, kun Hilma-hiiri heräsi talviuniltaan, hän ihmetyksekseen huomasi kruununsa kadonneen. Hilma päätti lähteä kyselemään ystäviltään ovatko he nähneet Hilman hienoa kruunua.
Aluksi Hilma suunnisti Aukustin luokse. Aukusti on ystävällinen dinosaurus, joka syö vain jäätelöä, ja siksi se on yhtä pehmeä kuin vaniljajäätelö.
- Terve Aukusti, oletko sattumoisin nähnyt hienoa kruunuani?
- Tuota, en jäätelön syönniltäni ole huomannut moista, mutta voisit kysyä Amalia-keijulta...
Hilma suunnisti niitylle. Siellä Amalia-keiju oli taikasauvansa kanssa herättelemässä kukkia pitkän talven jälkeen.
- Hei Amalia, oletko kenties nähnyt kadonnutta kruunuani?
- Voi Hilma, olen lennellyt niityllä koko päivän, mutta en ole nähnyt kruunuasi. Mutta voisit kysyä Kasperi-kulkukissalta. Kasperi tuntee metsän kuin oman turkkinsa. Jospa hän olisi nähnyt kruunusi...
Hilma-hiiri meni siis seuraavaksi Kasperi kulkukissan luokse, joka juuri oli loikoilemassa auringossa ystävänsä Ursulan kanssa.
- Hyvää päivää Kasperi ja Ursula. Oletteko mahdollisesti törmänneet metsässä kruunuuni?
- Emme valitettavasti ole, mutta jos kuka niin Maija-mehiläinen voisi tietää jotain kruunustasi. Hän on koko metsän ahkerin hunajan toimittaja ja tapaa paljon metsän asukkaita kauppa- matkoillaan.
- Toden totta... kiitos vihjeestä Kasperi.
Niin Hilma-hiiri lähti jälleen matkaan, ja saapuikin pian metsän laidalla asuvan Maija-mehiläisen pesälle. Siellä Maija ja Arttu-kettu hieroivat kauppaa hunajasta.
- Terve, terve Maija. Tulin kyselemään, että oletko nähnyt kadonnutta kruunuani.
- Voi, voi Hilma, Paljon olen kyllä lennellyt, mutta kruunuasi en ole nähnyt. Ei voi mitään, olen tainnut kadottaa lempikruununi aivan kokonaan, sanoi Hilma surkeana.
- Hetkinen, havahtui Arttu Kettu. Minä muistan nähneeni kruunun metsän uudella asukkaalla... ja juuri ketun aloittaessa juttua metsän uudesta asukkaasta, kaverusten eteen ilmestyi tyttö, jolla oli mukanaan värikyniä ja paperia.
- Terve vaan teille kaikille, sanoi tyttö. Olen Kerttu, ja olen juuri muuttanut asumaan tänne satumetsään. Kuulin, että kruunusi on kadonnut. Voin piirtää sinulle uuden, jos vain haluat. Ja totta kai Hilma-hiiri halusi.
Niin elämä jatkui taas onnellisesti